30.6.05

Alice Hoffman: At Risk

Näin kesällä sitä tulee usein luettua vanhoja tuttuja kirjoja. Hoffmanin At Risk on juuri tällainen, kirja, jonka olen lukenut moneen kertaan. Kirja kertoo tavallisesta amerikkalaisesta perheestä, jonka elämä järkkyy, kun tytär sairastuu verensiirron seurauksena AIDS:iin. Eletään 1980-lukua, aikaa ennen tehokkaita ja elämää pidentäviä AIDS-lääkkeitä.

Hoffmanin kirjoista tämä on yhä minulle läheisin. Vaikka mystiikkaa on taas sotkettu jonkin verran mukaan, ei siihen sukelleta aivan yhtä syvälle kuin joissakin muissa hänen teoksissaan. Välillä kirjojen magiikka menee mielestäni aika söpöilyksi, ja sitä ei tässä tarinassa sentään ole.

Tämä on myös niitä harvoja kirjoja, joiden suomennosnimi on minusta alkuperäistä parempi. Suomennos on nimeltään Päivän korento.

27.6.05

Åsne Seierstad: Kabulin kirjakauppias

Bokhendleren i Kabul - en familiedrama

Åsne Seierstad on norjalainen toimittaja, joka vietti aikaa kabulilaisen perheen vieraana keväällä 2002. Hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan, jossa hänet itsensä osallisena ja havaitsijana on häivytetty ulos kuvasta kokonaan. Hän siis kirjoittaa kuvaamastaan perheestä kuin kuvaisi heidän normaalia arkeaan, ilman länsimaisen naistoimittajan läsnäolon vaikutusta. Ainakin minua tämä mietitytti.

Khanin perheen jäseniä ja arkea kuvataan koskettavasti ja välillä julman tarkasti. Afganistanin naisten kammottava asema käy ilmi monessa kohdassa, ei vain kuvauksissa burkhan käytöstä, vaan myös selostuksissa siitä, kuinka vaikeaksi normaali elämä käy, kun väärä sukupuoli estää kaiken tavanomaisen toiminnan. Puolen tunnin matkaa kaupungin toiselle laidalle virastoon ei voi tehdä, jos ei saa oman perheen miestä saattajaksi. Taksilla ei voi kulkea, vaikka olisi hätätilanne. Kouluun ei voi mennä, sillä samassa luokassa voi olla vieraita poikia. Rajoitukset eivät toki poistuneet, kun talibanit "häädettiin" (sana lainausmerkeissä, sillä heillä on yhä suuri vaikutusvalta nyky-Afganistanissa, vaikka länsimaiset tiedotusvälineet eivät siitä tahdo kertoakaan).

Suositeltava kirja niille, jotka haluavat lukea kivikaudelle pommitetun maailmankolkan asukkaiden elämästä ja hieman tuon alueen historiastakin.

Jan Guillou: Pahuus

Ondskan

Jan Guilloun osaksi omaelämäkerrallinen teos kertoo nuoren pojan elämästä ensin väkivaltaisen sadisti-isän kynsissä ja myöhemmin sairaassa sisäoppilaitoksessa, jossa toverikasvatuksen nimissä pätkitään turpiin urakalla. Päähenkilö Erik on fiksu, komea, urheilullinen, rohkea, ja erinomainen tappelija. Erik johtaa koulussaan jengiä, joka sekaantuu laittomiin toimiin, ja kiinni jäätyään päätyy Stjärnsbergin kouluun, jossa vanhemmat oppilaat löylyttävät ja nöyryyttävät nuorempiaan. Erik ei alistu simputukseen, ja joutuu tappelemaan tiensä koulun läpi.

Guillou kuvaa väkivallan tehokkaasti ja yksityiskohtaisesti. Joillakin yksityiskohdilla - rystysiin pureutuvilla etuhampailla, kiinni muurautuvilla silmillä - suorastaan mässäillään. Jokainen turpiinotto vaikuttaa olevan edellistä pahempi, ikään kuin lukijan sietokykyä kokeiltaisiin. Uskottavuuskin välillä kärsii. Muistaakseni kirjan ilmestyessä sen tapahtumien totuudellisuudesta käytiin jonkinmoista keskustelua.

David Ray Griffin: The New Pearl Harbor

The New Pearl Harbor. Disturbing Questions about the Bush Administration and 9/11

Teologi, kirjailija ja tutkija David Ray Griffinin kirjasta on ollut hämmästyttävän vähän puhetta mediassa. Ehkä siksi, että kaikki 9/11:n virallista selitystä epäilevät leimataan saman tien tinahattuisiksi salaliittoteoreetikoiksi. Griffinin kirja esittää kuitenkin varsin hyviä kysymyksiä, joihin ei vielä lähes neljä vuotta syyskuun 11. 2001 jälkeen ole saatu vastauksia. Esimerkiksi miksi ainakin viisi 19 konekaapparista on sittemmin löytynyt elossa? Miksi WTC7 romahti? Missä ovat koneiden mustat laatikot? Miksi Mohammed Atta olisi yrittänyt ottaa testamenttinsa mukaan itsemurhalennolle (virallisen selityksen mukaan laukku jäi koneesta, ja vain siksi maailma sai Attan testamentin luettavakseen)? Parempiakin kysymyksiä löytyy, ja paljon. Kirja viittaa monesti yhteen mielenkiintoisimmista 9/11 -aiheisista tutkimuksista, eli 9/11-aikajanaan. Tämä valtaisa materiaali on luettavissa www-sivun http://www.cooperativeresearch.org/ kautta.

Kaikki Griffinin ideat eivät ole välttämättä kovin realistisia. En siis voi sanoa, että pitäisin kaikkia hänen oletuksiaan järkevinä. Kirjan pääasiallinen viesti on kuitenkin selkeä ja järkevä: miksi näitä tapahtumia, jotka kuulemma muuttivat koko maailman, ei ole vieläkään tutkittu kunnolla?

Dominique Lapierre & Javier Moro: Five Past Midnight in Bhopal

Lapierren ja Moron teos kertoo Bhopalin myrkkykaasuonnettomuudesta, joka tappoi kymmeniä tuhansia köyhiä intialaisia 3. joulukuuta 1984. Kuolonuhrien tarkkaa määrää ei ole koskaan saatu selville, sillä suurin osa uhreista oli slummiasukkaita, joista ei pidetty kirjaa. Onnettomuuden jälkeen heidät haudattiin tai poltettiin nopeasti, paikalliseen tapaan.

Union Carbide rakensi hyönteistorjuntamyrkkytehtaan Bhopaliin ja tarjosi työtä monelle koulutetulle intialaiselle. Yhtiö ei kuitenkaan voittojen vähetessä piitannut tehtaan tilasta, vaan antoi sen rapistua. Tehtaassa säilytettiin erittäin epästabiileja kaasuja, joita ei olisi saanut säilyttää ollenkaan. Loppuvaiheessa turvajärjestelmät kytkettiin päältä yksi toisensa jälkeen kustannusten pienentämiseksi. Säästöt johtivat katastrofiin: joulukuussa 1984 tehtaasta purkautui myrkkypilvi, joka tappoi kaiken kohdalle osuneen. Kuolleita oli ehkä jopa 30000. Terveytensä menetti yli 150000 ihmistä.

Kirja kertoo niistä ihmisistä, jotka menettivät henkensä tai läheisensä Bhopalin tragediassa. Näkökulma on välillä heidän, välillä tehtaan väen. Teos muistuttaa, että ketään ei ole vieläkään saatu tästä massamurhasta vastuuseen.

Naomi James: Meren kutsu

Courage at Sea. Tales of Heroic Voyages

Naomi Jamesin kirja on kokoelma kertomuksia meriseikkailuista ja -seikkailijoista Magalhaesista nykyajan kilpapurjehtijoihin. Ehdottomasti kiehtovimpia ovat tarinat huimapäisistä ja tyhmänrohkeista purjehtijoista, jotka lähtevät kiertämään Etelämannerta ilman lämpövarusteita, soutamaan Atlantin yli ilman vähäisintäkään soutukokemusta tai ylittämään merialueita ilman kunnon navigointitaitoja.

Kirjan kuvituksena on reittikarttoja sekä kuvia tarinoiden henkilöistä ja tilanteista.

10.6.05

Ryan Russell (Editor): Stealing the Network - How to Own a Continent

(Tekijät: 131ah, Russ Rogers, Jay Beale, Joe Grand, Fyodor, FX, Paul Craig, Timothy Mullen, Tom Parker)

Kuinka ownata manner? Siihen pyrkii vastaamaan tämä nörttien ja sysadminien jännityslukemisto, kokoelma hakkeritarinoita WiFi-vakoilusta, phreakkauksesta, kräkkäyksestä ja muusta jännästä. Tekniikkaa on paljon ja koodiriviäkin riittävästi. Valitettavasti vain kirjoitelmien taso jää kovin matalaksi. Kukaan ei ole viitsinyt tarkistaa oikeinkirjoitusta - kirjassa esiintyy jatkuvasti sana "loose" merkityksessä "lose" - ja käy kovin selväksi, että hakkerigurut eivät välttämättä osaa kirjoittaa sujuvaa tekstiä.

Itse tarinoista Fyodor-osuus on oikeastaan ainoa varsin kiinnostava. Kyseinen luku on vapaasti luettavissa täällä. Muuten olen löytänyt enemmän hakkerijännitystä 2600:n vanhoista numeroista.