Jan Guillou: Pahuus

Ondskan

Jan Guilloun osaksi omaelämäkerrallinen teos kertoo nuoren pojan elämästä ensin väkivaltaisen sadisti-isän kynsissä ja myöhemmin sairaassa sisäoppilaitoksessa, jossa toverikasvatuksen nimissä pätkitään turpiin urakalla. Päähenkilö Erik on fiksu, komea, urheilullinen, rohkea, ja erinomainen tappelija. Erik johtaa koulussaan jengiä, joka sekaantuu laittomiin toimiin, ja kiinni jäätyään päätyy Stjärnsbergin kouluun, jossa vanhemmat oppilaat löylyttävät ja nöyryyttävät nuorempiaan. Erik ei alistu simputukseen, ja joutuu tappelemaan tiensä koulun läpi.

Guillou kuvaa väkivallan tehokkaasti ja yksityiskohtaisesti. Joillakin yksityiskohdilla - rystysiin pureutuvilla etuhampailla, kiinni muurautuvilla silmillä - suorastaan mässäillään. Jokainen turpiinotto vaikuttaa olevan edellistä pahempi, ikään kuin lukijan sietokykyä kokeiltaisiin. Uskottavuuskin välillä kärsii. Muistaakseni kirjan ilmestyessä sen tapahtumien totuudellisuudesta käytiin jonkinmoista keskustelua.