John Toland: Hitler

John Tolandin lähes tuhatsivuinen Hitler-elämäkerta on hyvin kattava ja yksityiskohtainen, olematta silti välttämättä kovinkaan tarkka. Alkupuolella Hitlerin elämänkuvauksessa joudutaan usein turvautumaan arvailuun, mutta onneksi joitakin aikalaisiakin on saatu haastateltua. Kolmannen valtakunnan nousu on kuvattu elävästi. Loppupuolella toinen maailmansota ja Hitlerin Saksan tuho kerrotaan sekä sotatapahtumien kannalta että bunkkerin sisäpiiristä, tukeutuen jäljempänä Traudl Jungen tuolloin vielä julkaisemattomiin muistelmiin.

Tolandin kirja on varsin kiihkoton. Vaikka Hitlerin mielipuolisuus ja omahyväisyys tuodaankin hyvin esiin, ei Toland syyllisty alleviivaamaan tämän vaahtoamista ja riehumista. Matonpuremislegendaltakin vedetään matto alta selittämällä se käännösvirheeksi. Kovin selkeästi käy ilmi, kuinka mitättömien, typerien miesten vallassa Saksan ja Euroopan kohtalo sodan aikana oli. Goebbels, Göring, Bormann, Ribbentrop ja Himmler kisaavat keskenään johtajansa nuoleskelussa ja puukottavat toisiaan selkään minkä ehtivät. Heidän pikkumaisuutensa ja naurettavuutensa saavat välillä aivan uskomattomat mittasuhteet. Onkin pelottavaa ajatella, että 60 vuotta sitten Saksan kansa - ja monet muutkin kansat, kuten esimerkiksi omamme - ei nähnyt tällaisten henkisten kääpiöiden lävitse.

Kirjassa minua hämmästytti varusteluministeri ja arkkitehti Albert Speerin roolin väheksyminen. Toland mainitsee Speerin vain muutaman kerran (ja kerran jopa kirjoittaa hänen nimensä väärin, eli "Alfred Speer") ja väittää, että Speer ei ollut Hitlerille edes suosikki arkkitehtien joukossa. On myönnettävä, että olen aiemmin lukenut Speerin ja Hitlerin läheisestä suhteesta lähinnä Gitta Serenyn, Joachim Festin ja Speerin itsensä kirjoista, joten saamani kuva ei välttämättä ole kovinkaan objektiivinen. Silti uskoisin, että Speerin rooli Kolmannessa valtakunnassa ja Hitlerin lähipiirissä oli Tolandin kuvaamaa suurempi.