J. Pekka Mäkelä: 391

Tartuin Peesun ensimmäiseen romaaniin hieman jännityksellä - pelkäsin, että en ehkä pitäisikään kirjasta, ja joutuisin kehumaan sitä vain siksi, että se on kaverin kirjoittama. Onneksi ei tarvinnut, sillä kirja on oikeasti hyvä. Kyseessä on scifitarina muinaisesta Egyptistä, tai oikeastaan seikkailukertomus, jossa matkustetaan ajassa ja pelastetaan Aleksandrian kirjaston aarteita.

Pidin kirjan kirjoitustyylistä ja henkilöhahmoista. Minä-muoto sopi tarinaan hyvin. Kirjassa ei pyritty selittämään asioita liikaa, vaan monet seikat - esimerkiksi aikamatkustuksen kehittäneiden henkilöiden taustat - jäivät arvoitukseksi. Aikamatkustuksellekaan ei onneksi yritetty kehittää pseudotieteellisiä selitysmalleja, vaan tällaiset tarinan kannalta epäoleelliset ylimääräiset selittelyt jätettiin pois.