Traudl Junge: Viimeiseen saakka

(Bis zur letzten Stunde - Hitlers Sekretärin erzählt ihr Leben)

Traudl Junge toimi Hitlerin sihteerinä marraskuusta 1942 sodan loppuun asti. Aloittaessaan hän oli 22-vuotias tanssimisesta kiinnostunut nuori nainen. Lopettaessaan toimessaan hän oli leski ja pian venäläisten sotavanki. Junge koki Berliinin tuhon ja Hitlerin viimeiset päivät bunkkerissa.

Kirja on kirjoitettu kahdessa osassa. Ensimmäisen osan Junge kirjoitti jo vuonna 1947, lähinnä siksi, että hänellä olisi jotain, johon viitata mahdollisissa tulevissa selvittelyissä ja oikeudenkäynneissä. Tuolloin 27-vuotiaan Jungen teksti oli myöhemmin hänen omasta mielestään hävettävän naiivia ja käsikirjoitus unohtuikin vuosiksi. Myöhemmin, vuonna 2002, Junge jatkoi käsikirjoitustaan, ja kokonaisuus julkaistiin sitten kirjana samoihin aikoihin kuin Jungesta tehty dokumenttielokuva Im toten Winkel - Hitlers Seketärin. Junge kuoli pian kirjan julkaisun ja elokuvan valmistumisen jälkeen.

Jungen nolostumisen kirjan ensimmäisen osan naiiviudesta ymmärtää. Maailmansota riehuu ja Traudl Junge on tapahtumien keskipisteessä - Hitlerin Kotkanpesässä - mutta mistä hän kirjoittaa?

"...Sellaisessa tilanteessa näin ensimmäisen kerran Eva Braunin, ja minut esiteltiin hänelle. Hän oli erittäin hyvin pukeutunut ja hoidettu, ja huomiotani kiinnitti, kuinka luonteva ja teeskentelemätön hän oli. [...] Kun näin hänet ensimmäisen kerran, hänellä oli yllään niilinvihreä, paksusta villakankaasta valmistettu leninki. Leningin yläosa oli tyköistuva, ja kellohameessa oli leveä turkisreunus. [...] Puvussa oli tyköistuvat hihat ja sydämenmuotoista miehustaa kannatteli kaksi kullanväristä solkea..."

Myöhemmin kirjoitetussa osassa Jungen huomio kiinnittyy jo aivan muihin asioihin, ja teksti sisältää jo jälkiviisauden tuomia arvioita:

"Heinäkuun 20. päivän attentaatti oli suurin onnettomuus, joka Saksaa ja Eurooppaa saattoi kohdata. Ei siksi, että sitä yritettiin, vaan siksi että se epäonnistui. Hitler piti kaikkia attentaatin epäonnistumiseen johtaneita onnettomia sattumia henkilökohtaisena menestyksenään. Hänen itseluottamuksensa ja voitonvarmuutensa mutta myös vallanhimonsa ja suuruudenhulluutensa ylittivät nyt kaikki järjen rajat."

Historian kannalta katsoen on tuo Jungen vuonna 1947 kirjoittama osuus mielestäni kuitenkin jos ei arvokkaampi niin ainakin mielenkiintoisempi. Tuolta ajalta ei ole kovin paljon paikalla olleiden aikalaishistorioita, ja myöhempinä aikoina kirjoitettua tuota aikakautta koskevaa taas on niin paljon.

Jungen kirja sekä hänestä tehty dokumenttielokuva ovat korvaamattomia esityksiä Kolmannen valtakunnan kohtalonhetkistä tavallisen ihmisen näkökulmasta. Junge oli takuulla lähempänä sivustakatsojan asemaa kuin esimerkiksi Albert Speer, joka toki on kirjoittanut tuosta ajasta paljonkin. Myöskään Jungella ei vaikuta olevan niin suurta tarvetta selittää asioita itselleen parhain päin - hän oli kuitenkin vain tuolloisten tapahtumien kirjaajia, ei niiden tekijöitä.