Donna Tartt: The Secret History

Donna Tarttin esikoisteos The Secret History on suomeksi käännetty nimelle Jumalat juhlivat öisin. Sekin nimi sopii kirjalle oikeastaan aika hyvin.

Luin tämän teoksen nyt toista kertaa, ja kuten siitä voi päätellä, pidän kirjasta. Se on itse asiassa parhaita koskaan lukemiani kirjoja. Omituista on, että on melkein vaikea kuvailla, mikä tekee kirjasta niin upean. Juoni - jota tässä en kovasti kuvaile, jotta en pilaisi lukukokemusta keneltäkään - kuulostaa lyhyesti kerrottuna melkein kornilta, henkilöhahmot ovat lievästi sanoen outoja, ja tyyli rikkoutuu välillä kummallisesti, mutta koska kirja on niin hyvä, tyylirikotkin vaikuttavat tahallisilta keinoilta.

Kirjan kertojaminä on 20-vuotias Richard, joka lähtee huoltoaseman kupeesta Kaliforniasta yliopistoon Vermontiin. Siellä hän tapaa eksentrisen kreikanprofessorin ja tämän viisi oppilasta. Tutustuttuaan noihin viiteen hän joutuu kokonaan heidän kiehtovaan ja kummalliseen maailmaansa.

Kirja on jännityskertomus, mutta samalla paljon muutakin. Oikeastaan sitä on varsin vaikea kategorisoida. Joka tapauksessa, suosittelen lukemaan.

Xinran: The Good Women of China

Xinran on kiinalainen radiotoimittaja, jolla oli radiossa keskusteluohjelma, johon ihmiset saivat soittaa ja kertoa ongelmistaan. Kokemuksistaan ja kuulemistaan kiinalaisten naisten tarinoista hän kirjoitti tämän kirjan. Kirja käsittelee siis muutaman naisen kohtaloita Kiinassa lähivuosikymmeninä, etenkin kulttuurivallankumouksen aikaan. Tarinat ovat mielenkiintoisia, joskin osa niistä hieman väritetyn oloisia. Teoksessa ärsytti kuitenkin sen yltiösentimentaalinen sävy ja Xinranin vaatimattomuuden puute - useaan otteeseen hän kirjoittaa, kuinka tuon ja tämän tarinan nainen piti häntä sankarinaan ja pelastajanaan jne. Silti suositeltavaa lukemista, varsinkin sellaiselle, joka on kiinnostunut Kiinan lähihistoriasta.

Simon Armitage: The White Stuff

Simon Armitagen kirja kertoo englantilaisesta pariskunnasta, joka yrittää hankkia lasta. Samalla pariskunnan naispuolinen osapuoli yrittää selvittää omaa taustaansa, hänet kun on adoptoitu vauvana. Tarina kerrotaan miehen, Felixin, näkökulmasta.

Kirjailija viljelee sitä samanlaista lakonista huumoria kuin kaikki muutkin englantilaiset nykyhetken mieskirjailijat (Nick Hornby, John O'Farrell jne). Samoin tarinassa on samanlaisia epäloogisuuksia ja epäuskottavuuksia kuin muissakin vastaavissa. Kirjan keskivaiheilla siihen mennessä tasainen ja järkevä Felix ryntää naapurin luokse apua pyytämään, kun lapsettomuusklinikalle pitäisi viedä siemennestettä keinohedelmöitystä varten, ja homma ei juuri sillä punaisella sekuntilla Felixiltä itseltään onnistu. Siis täh?

Kirjan loppuratkaisukin on varsin tekemällä tehty ja epätodellinen. Henkilöhahmot jäävät karikatyyreiksi, Felixiä itseään lukuunottamatta. Ei mitenkään ikimuistoinen lukukokemus.

Anita Shreve: Light on Snow

Anita Shreven Light on Snow on pieni romaani. Pienuus ei tässä ole mitenkään negatiivinen määre. Kirja kertoo tarinan isästä ja tyttärestä kylmässä New Hampshiren kolkassa. Eristyksissä asuvat isä ja tytär löytävät kävelyretkellään lumesta makuupussiin kääräistyn vastasyntyneen vauvan. He pelastavat lapsen ja toimittavat tämän sairaalaan, mutta tapaus ei jätä heitä kuitenkaan rauhaan. Juonesta en viitsi enempää kertoa, jotta jotain jännitystä säilyisi mahdollisille lukijoille.

Olen kuullut kehuja Shreven teoksista, mutta tämä on ensimmäinen lukemani. Kirjan kuvaus oli vaikuttavaa, talven kylmyys tuli kirjan sivuilta kimppuun. Pidin lukemastani sen verran, että tulen kyllä etsimään kirjastosta lisääkin Shreveä. Suurta innostusta ei tosin syntynyt. Eipä aina tarvitsekaan.

Kitty Kelley: The Family

Kohukirjailija Kitty Kelleyn The Family kertoo Amerikan kuningasperheestä, tai ainakin melkein. Kirjan aiheena on Bushin dynastia vuosisadan alkupuolelta W:hen asti. Kirjassa repostellaan uudet ja vanhat skandaalit:

• Prescott Bushin natsiyhteistyö
• George H.W. Bushin sekaantuminen Iran-Contra -skandaaliin
• Erinäisten Bushien alkoholi- ja huumeongelmat
• George H.W. Bushin kyseenalainen sotasankaruus ja George W. Bushin sotakarkuruus
• Paljon muuta

Minusta mielenkiintoisinta oli, kuinka Bushit olivat koska tahansa valmiita heittämään periaatteensa jonkkaan valtaa saadakseen. Presidentti Bush vanhempi oli ennen Reaganin kautta innokas ehkäisyvalistuksen kannattaja ja abortin puoltaja, kunnes piti vaihtaa puolta - muuten Reaganin hallinnosta ei olisi paikkaa tippunut. Muissakin asioissa takki kääntyi vinhasti.

Toinen mielenkiintoinen asia oli Bushin perheen banaalius ja tylsyys. Perheenjäsenet eivät vaikuta olevan kiinnostuneita mistään (paitsi rahasta ja vallasta). Eräskin lehtimies kuvasi kirjassa, kuinka hän eräänä unettomana yönä perheen talossa Kennebunkportissa etsi lukemista, mutta löysi koko kartanosta vain yhden kirjan: pienen opuksen nimeltä The Fart Book.

Sue Townsend: Adrian Mole and the Weapons of Mass Destruction

Ensinnäkin: jos luen omituisia kirjoja, se johtuu vain Delftin kaupunginkirjaston omituisesta valikoimasta.

Toisekseen: nyt on sitten nähty tämäkin. Sodanvastainen sanoma Hadrianuksen päiväkirjan muodossa. Luin ensimmäisen Adrian Mole -kirjani varmaan tokaluokkalaisena, ja sittemmin niitä onkin ilmestynyt aika liuta. Pari on ehkä jäänyt väliin. Tässä uusimmassa Adrian on kuitenkin 32-vuotias kahden pojan isä. Vanhempi poika on armeijassa ja päätyy Basraan, nuorempi poika asuu äitinsä kanssa Nigeriassa. Adrian ei ole teinivuosistaan viisastunut, vaan päätyy yhä noloihin tilanteisiin avaamalla suunsa väärässä paikassa väärään aikaan. Silti kirja on osittain varsin vakava, ja Irakin sodan kritiikkiä ei todellakaan ole tungettu rivien väleihin. Sitä riittää itse riveille, ja paljon.