29.7.05

JG Ballard: Super-Cannes

Like luokittelee tämän scifiksi, mutta en ole ihan samaa mieltä. Kirja kertoo Cannesissa sijaitsevasta sulkeutuneesta tieteen, teknologian ja bisneksen keskittymästä, jolla on omat lakinsa eikä juuri minkäänlaista moraalia. Päähenkilö päätyy sinne lääkärivaimonsa mukana ja ryhtyy käyttämään vapaa-aikaansa tämän edeltäjän itsemurhan tutkimiseen.

Nyt tulee sitten ehkä vähän spoileria.

Kirja keskittyy pitkälti Super-Cannesin asukkaiden kieroutuneen elämän kuvaamiseen. Tämä "älyllinen ylimystö" käyttää rentoutumiskeinoinaan hillitöntä väkivaltaa, raiskauksia, pedofiliaa ja murhia - psykiatrinsa ehdotuksesta. Päähenkilön vaimokin päätyy pahoille teille muiden mukana, eikä miekkonen itsekään ihan viattomana pysy.

Varsinainen juoni eli päähenkilön dekkaripuuhastelu jää aika heppoiseksi. Tämä kirja on varmaan jotain hienoa yhteiskuntakritiikkiä, mutta minulle siitä jäi paha maku suuhun. Plussaa kuitenkin siitä, että käännös oli siedettävä, paljon vähemmän (ilmiselviä) virheitä kuin Liken scifissä yleensä.

Margaret Weis & Tracy Hickman: The Death Gate Cycle

Tämä on itse asiassa seitsemän kirjan sarja, mutta koska ne kertovat yhtenäisen, jatkuvajuonisen tarinan, bloggaan ne kokonaisuutena.

Pääosassa on kahden vanhan ja mahtavan rodun, sartanien ja patrynien, välinen taistelu. Nämä tyypit ovat jonkinlaisia itseään puolijumalina pitäviä heppuja, joilla on taikavoimia. Toiset haluavat hallita "alempia" rotuja eli ihmisiä, haltioita ja kääpiöitä, toiset haluavat valloittaa maailman. Kun konflikti yltyy hallitsemattomaksi, toinen roduista päättää hajottaa maailman neljäksi eri elementtimaailmaksi ja samalla vangita vihollisensa Labyrinttiin. Kirjasarja kertoo hajottamisen jälkeisestä ajasta näissä maailmoissa ja parin puolijumalatyypin kruisailusta niiden välillä.

Tämä on ihan perusfantasiaa. Ei mitään erityisen yllättävää tai ihmeellistä, mutta ihan siedettävää luettavaa. Tosin jokaisen kirjan lopussa on liitteitä joissa paneudutaan joihinkin tiettyihin yksityiskohtiin kuten eri rotujen taikuuden periaatteisiin tai alusten toimintaan, ja nämä olivat mielestäni turhia ja tylsiä. Ei kaikkea tarvitse aina selittää.

Huumoria olisi saanut olla enemmän. Suosikkihahmoni kirjoissa oli sekopäinen velho, joka välillä luulee olevansa James Bond ja toisinaan Dorothy Kansasista. Yleensä comic reliefit ovat lähinnä ärsyttäviä, mutta tämä oli ihan piristävä lisäys.

27.7.05

Sean Condon: My 'Dam Life

Sean Condonin My 'Dam Life - Three Years in Holland on humoristinen kuvaus australialaisen pariskunnan elämästä Amsterdamissa. Tai ainakin sitä se yrittää olla.

Condon ja hänen vaimonsa Sally haluaisivat muuttaa New Yorkiin, mutta eivät saa green cardia. He päättävät sitten muuttaa Sallyn työn perässä Amsterdamiin. Kumpikaan ei pahemmin tunne Eurooppaa, saati sitten Alankomaita, ennalta. Muuttamisessa on omat hankaluutensa, ja asunnon saamisessa varsinkin. (Asunnonsaamisvaikeuksia tuskin on liioiteltu yhtään..)

Condon ihmettelee uuden kotimaansa omituisuuksia sekä "eurooppalaista" elämänmenoa ulkopuolisena. Kuitenkin suurin osa kirjasta keskittyy kirjoittajan omaan napaan. Kyllä tekstissä on hauskoja hollantilaisanekdootteja paljonkin, mutta sitäkin enemmän Condonin omaa angstia ja keski-ikäistymisen tuskaa. Puujalkavitsejä on viljelty lähes joka kappaleeseen, ja puulta Condonin huumori alkaakin pian maistua. Lisäksi osa kirjasta pyörii omituisten - todennäköisesti keksittyjen - julkkiskohtaamisten ympärillä.

25.7.05

Jonathan Neale: Tigers of the Snow

Jonathan Nealen Tigers of the Snow kertoo sherpakansan lähihistoriasta. Sherpoista tuli kuuluisuuksia 1900-luvulla, kun länsimaiset kiipeilyretkikunnat tarvitsivat kantajia Himalajan-retkilleen. Ennen 1950-lukua retkikuntien valkoiset sahibit suhtautuivat sherpoihin alentuvasti. Sherpoja - sekä toki myös tiibetiläisiä, nepalilaisia ja intialaisia - pidettiin lapsina, joita isälliset eurooppalaiset johtivat. Suhtautuminen muuttui hiljalleen, kun retkikunta toisensa jälkeen joutui tukeutumaan sherpojen vuoristotaitoihin selvitäkseen.

Kirja kertoo muutaman eri retkikunnan kohtaloista ja tarinoista lähinnä retkikuntien sherpajäsenten kannalta. Erityishuomiota saa saksalainen retkikunta Nanga Parbatiin 1934. Loppupuolella valotetaan maailman kuuluisimman sherpan, Tenzing Norgayn, tarinaa ja vuoden 1953 Everestin valloitusta. Erittäin mielenkiintoinen teos.

20.7.05

Jamie Zeppa: Ylitse taivaan ja maan

Beyond the Sky and the Earth

Jamie Zeppan kirja kertoo hänen vuosistaan vapaaehtoistyössä opettajana Bhutanissa. Bhutan on suljetuimpia Himalajan valtioita, maa, jossa turismi on hyvin rajoitettua ja ulkomaiset vaikutteet pyritään pitämään vähissä. Maa on kokonaan vaikeakulkuista vuoristoa.

Jamie on kanadalainen 23-vuotias nainen, joka päätyy Bhutanissa ensin ala-asteen kouluun Pema Gatsheliin. Olosuhteet ovat urbaanille kaupunkilaiselle hankalat: ei sähköä, ei juoksevaa vettä, mutta paljon juoksevia rottia. Paikallisiin tapoihin on vaikea tottua, ja maan lukuisat kieletkin osoittautuvat hankaliksi. Lapset ovat kuitenkin loistotyyppejä, ja hankalan alun jälkeen Jamie ihastuu sekä Bhutanin kansaan että itse maahan. Myöhemmin hänet siirretään opettamaan maan ainoaan yliopistoon, ja siellä hän päätyy myös maan poliittisten kiistojen keskelle.

Ylitse taivaan ja maan on ehdottomasti yksi suosikkikirjoistani. Kirja herättikin minussa kiinnostuksen Bhutaniin, mikä ei liene outoa, kun olen jo aiemmin haikaillut Himalajalle. Valitettavasti vain maassa matkailu on lähestulkoon mahdotonta, sillä turistien määrälle on asetettu tarkat rajoitukset.

12.7.05

Frank W. Abagnale: Ota kiinni jos saat

Catch Me If You Can

Frank Abagnalen huijaritarina on ihan hauska ja vauhdikas, muka tositapahtumiin perustuva veijarikertomus kaverista, joka nuoresta asti väärentää ja huijaa rahaa, jännitystä ja naisia saadakseen. Kertomus on täynnä täysin epäuskottavia yksityiskohtia (viiden kuukauden vankeuden aikana Frankin lyhyet hiukset kasvoivat vyötärölle asti), mutta eipä sitä tarvitse turhan vakavasti ottaakaan.

Abagnalesta löytyy paljon luettavaa webistä, mm. Crime Librarysta ja Wikipediasta. Onpa hänen tarinastaan pari vuotta sitten tehty suuren budjetin elokuvakin.