Rupert Sheldrake: The Sense of Being Stared At

Sheldraken kirja yrittää kai olla tieteellinen teos telepatiasta, ennaltanäkemisestä ja yliluonnollisista vaistoista. Kirjassa puhutaan tavanomaisista ilmiöistä, kuten siitä, että vaistoaa, kun joku tuijottaa, tai arvaa, kuka on puhelimessa ennen vastaamista. Ilmiöt itsessään ovat kovasti mielenkiintoisia, ja niitä esitellään monipuolisesti. Tieteellisen otteen häivääkään ei valitettavasti löydy siitä, miten Sheldrake ilmiöitä käsittelee. Joka luvussa muistetaan mollata skeptikkoja, joiden penseä asenne kuulemma johtuu vain dogmaattisuudesta, tai pelosta kaikkea uutta kohtaan. Sheldraken edellisiin teoksiin viitataan tiuhaan: "kuten kerroin aiemmassa kirjassani sejase.." Monesta ilmiöstä mainitaan, että tästäkin saisi varmaan oivia tutkimustuloksia, mutta asiaa ei ole tieteellisesti tutkittu.

Pahimmillaan Sheldrake on selitellessään niitä tapauksia, joissa tieteellistä tutkimusta on kuitenkin tehty. Esimerkiksi juuri tuijotuksen kohteena olemista on tutkittu kahteenkin otteeseen, joista kummassakin havaittiin, ettei kohde mitenkään poikkeuksellisen usein arvannut tuijotushetkeä oikein. Sheldrake lyttää nämä tulokset epäkelpoina sillä perusteella, että "kokeessa käytetyt henkilöt vain eivät olleet hyviä tuijottajia"! Vastaavia tahattoman hilpeitä möläyksiä on kirjassa useita.