Gordon Chaplin: Musta tuuli

Dark Wind: A Survivor's Tale of Love and Loss

Gordon Chaplin kertoo kirjassaan purjehdusmatkasta, joka koitui hänen avopuolisonsa ja matkakumppaninsa kohtaloksi. Chaplin ja puolisonsa Susan Atkinson ovat varakkaita, keski-ikäisiä amerikkalaisia, joilla on mahdollisuus viettää kuukausia purjehtien maailmalla ja lentää välillä kotiin kustannussopimuksia säätämään. Chaplin, heistä parempi purjehtija, on ylimielinen ja väheksyy kumppaninsa pelkoa. Tämä taas yrittää uskaltaa enemmän näyttääkseen ylimieliselle miehelle. Lopulta myrsky koituu Atkinsonin kohtaloksi, vaikka heidän veneensä on ankkurissa aivan rannan lähellä, ja pelastautuminen olisi viimeisiin hetkiin asti ollut mahdollista.

Tunnustuskirjallisuutta.

Vivi-Ann Sjögren: Elämää pitempi matka

Lycklig Resa

Odotin, että tämäkin Vivi-Ann Sjögrenin kirja olisi ollut hilpeänhaikea matkakertomus, jonka ohessa olisi ollut herkullisten paikallisten ruokien reseptejä. Sen sijaan kirja olikin erittäin ahdistava kuvaus Sjögrenin ensimmäisestä vuodesta leskenä.

Sjögrenin aviomies ja matkakumppani Paco Serrano kuoli yllättäen 60-vuotisjuhliensa kynnyksellä. Sjögren oli juuri järjestämässä hänelle juhlia ja odottamassa häntä Espanjasta Suomeen. Kirja kuvaa suunnatonta järkytystä ja lähes mittaamattoman suurta surua ja lamaannusta. Tuska tekstissä oli niin suuri, että ainakin tällä lukijalla oli pala kurkussa alusta loppuun. On hyvä, että luin tämän, mutta en tahdo ajatella, että kirjan kuvaamat tunteet voivat joskus koitua kenen tahansa osaksi.

John Toland: Hitler

John Tolandin lähes tuhatsivuinen Hitler-elämäkerta on hyvin kattava ja yksityiskohtainen, olematta silti välttämättä kovinkaan tarkka. Alkupuolella Hitlerin elämänkuvauksessa joudutaan usein turvautumaan arvailuun, mutta onneksi joitakin aikalaisiakin on saatu haastateltua. Kolmannen valtakunnan nousu on kuvattu elävästi. Loppupuolella toinen maailmansota ja Hitlerin Saksan tuho kerrotaan sekä sotatapahtumien kannalta että bunkkerin sisäpiiristä, tukeutuen jäljempänä Traudl Jungen tuolloin vielä julkaisemattomiin muistelmiin.

Tolandin kirja on varsin kiihkoton. Vaikka Hitlerin mielipuolisuus ja omahyväisyys tuodaankin hyvin esiin, ei Toland syyllisty alleviivaamaan tämän vaahtoamista ja riehumista. Matonpuremislegendaltakin vedetään matto alta selittämällä se käännösvirheeksi. Kovin selkeästi käy ilmi, kuinka mitättömien, typerien miesten vallassa Saksan ja Euroopan kohtalo sodan aikana oli. Goebbels, Göring, Bormann, Ribbentrop ja Himmler kisaavat keskenään johtajansa nuoleskelussa ja puukottavat toisiaan selkään minkä ehtivät. Heidän pikkumaisuutensa ja naurettavuutensa saavat välillä aivan uskomattomat mittasuhteet. Onkin pelottavaa ajatella, että 60 vuotta sitten Saksan kansa - ja monet muutkin kansat, kuten esimerkiksi omamme - ei nähnyt tällaisten henkisten kääpiöiden lävitse.

Kirjassa minua hämmästytti varusteluministeri ja arkkitehti Albert Speerin roolin väheksyminen. Toland mainitsee Speerin vain muutaman kerran (ja kerran jopa kirjoittaa hänen nimensä väärin, eli "Alfred Speer") ja väittää, että Speer ei ollut Hitlerille edes suosikki arkkitehtien joukossa. On myönnettävä, että olen aiemmin lukenut Speerin ja Hitlerin läheisestä suhteesta lähinnä Gitta Serenyn, Joachim Festin ja Speerin itsensä kirjoista, joten saamani kuva ei välttämättä ole kovinkaan objektiivinen. Silti uskoisin, että Speerin rooli Kolmannessa valtakunnassa ja Hitlerin lähipiirissä oli Tolandin kuvaamaa suurempi.