Donna Tartt: The Secret History

Donna Tarttin esikoisteos The Secret History on suomeksi käännetty nimelle Jumalat juhlivat öisin. Sekin nimi sopii kirjalle oikeastaan aika hyvin.

Luin tämän teoksen nyt toista kertaa, ja kuten siitä voi päätellä, pidän kirjasta. Se on itse asiassa parhaita koskaan lukemiani kirjoja. Omituista on, että on melkein vaikea kuvailla, mikä tekee kirjasta niin upean. Juoni - jota tässä en kovasti kuvaile, jotta en pilaisi lukukokemusta keneltäkään - kuulostaa lyhyesti kerrottuna melkein kornilta, henkilöhahmot ovat lievästi sanoen outoja, ja tyyli rikkoutuu välillä kummallisesti, mutta koska kirja on niin hyvä, tyylirikotkin vaikuttavat tahallisilta keinoilta.

Kirjan kertojaminä on 20-vuotias Richard, joka lähtee huoltoaseman kupeesta Kaliforniasta yliopistoon Vermontiin. Siellä hän tapaa eksentrisen kreikanprofessorin ja tämän viisi oppilasta. Tutustuttuaan noihin viiteen hän joutuu kokonaan heidän kiehtovaan ja kummalliseen maailmaansa.

Kirja on jännityskertomus, mutta samalla paljon muutakin. Oikeastaan sitä on varsin vaikea kategorisoida. Joka tapauksessa, suosittelen lukemaan.