7.10.05

Charles Dickens: Great Expectations

Lisää viktoriaanisia klassikoita. Tarina tätinsä ja setänsä kasvattamasta orvosta Pipistä, joka kohoaa vaatimattomista oloista oppineen herrasmiehen asemaan salaperäisen hyväntekijän avulla. Sivussa kulkee myös pieni rakkaustarina.

Ilmeisesti tätiensä kasvattamat orvot olivat jonkinlainen muoti-ilmiö viktoriaanisten kirjailijoiden keskuudessa (ks. aiempi postaus Jane Eyrestä). Dickensin tyyli on nokkela ja hauska. Kirjassa tapahtuu paljon ja pieniä kliimakseja on vähän väliä, lähinnä siksi, että kirja ilmestyi alunperin jatkokertomuksena lehdessä. Jotkut henkilöhahmoista ovat melko kummallisia ja kiinnostavia. That being said, en tykkää siltikään Dickensistä yhtään. Kieli on kyllä mainiota, mutta en voisi vähempää välittää päähenkilön kohtalosta, saati sitten jonkun vähäisemmän hahmon. En onnistu koskaan samastumaan Dickensin hahmoihin, joten tunnereaktiota ei tule. Tämä on siis periaatteessa hyvä kirja, josta en vaan pidä.