17.3.05

Neil Gaiman: American Gods

Kerta kaikkiaan nerokas romaani (jonka luin nyt kolmannen tai neljännen kerran). Päähenkilö Shadow haluaa vankilasta päästyään vain palata kotiin vaimonsa luo ja viettää hiljaiseloa, mutta päätyykin työskentelemään omituiselle pukumiehelle nimeltä Wednesday ja löytää lopulta itsensä keskeltä vanhojen ja uusien jumalten välistä sotaa.

Kirjan lähtökohta on nerokas. Vanhat, siirtolaisten Amerikkaan tuomat jumalat ovat kuihtuneet ja menettäneet voimiaan, koska niihin ei enää uskota. Uusia jumalia syntyy jatkuvasti: televisiolla, moottoritiellä ja tietokoneilla on omat jumalansa ja niille uhrataan aikaa tai ihmishenkiä. (Tämä uusien jumalien idea muuten ketutti minua suunnattomasti, kun ensimmäisen kerran luin kirjan. Olin nimittäin itse jo alkanut kirjoittaa tarinaa juuri samanlaisista moderneista jumalista, mutta jouduin sitten sattuneesta syystä hylkäämään sen. Thanks, Neil.) Vanhat jumalat ja muut taruolennot työskentelevät taksikuskeina, huijareina ja huorina kun uudet ajelevat limusiineilla.

Hiukkasen kirjassa ärsyttää se, että se toisinaan selittää liikaa. Toisaalta kohdeyleisö ei välttämättä tiedä, mistä esimerkiksi sana Wednesday sai alkunsa tai mitä Egyptin jumalia shakaali ja iibis edustavat. Ja Shadow on kieltämättä hiukkasen hidas tyyppi, ja hänen näkökulmastaan tarina on kirjoitettu.