28.2.05

R.A. Salvatore: Yksinäinen drow

Täyttä hömppää. Salvatore kirjoittaa aina kirjansa trilogioiksi (ilmeisesti tehdäkseen enemmän rahaa, koska juonta niistä ei löydy tarpeeksi edes yhteen kirjaan). Tämä on yhden trilogian toinen osa, ja kirjailija on näköjään sitä mieltä, että keskiosaksi kelpaa mikä tahansa roska, kunhan loppuratkaisua ei vielä paljasteta.
Kirja on siis perusfantasiaa: örkkejä, kääpiöitä, haltioita, peikkoja ja muuta vakioporukkaa. Päähenkilö on musta haltia, joka onkin hyvis, toisin kuin lajitoverinsa. Niinpä saadaan aikaan kivan kliseinen "kadun kansani pahuutta ja hyvitän tekojani" -pohja, joka onkin niin uutta ja originellia... Kirjassa ei ole juonta ollenkaan, vaan se kuvailee kääpiöiden ja örkkien armeijoiden välistä taistelua. Kaikki päähahmot ovat naurettavia stereotyyppejä. Kieli on (liiankin) yksinkertaista ja käännös on toisinaan kömpelö. Lähitaistelua kuvataan hyvinkin yksityiskohtaisesti, voin suorastaan kuvitella kirjailijan heittämässä noppaa ja laskemassa hit pointseja - tämä kun on roolipelin pohjalta syntynyt tekele.
Mietin hetken aikaa, josko olisin pitänyt tämäntyyppisestä kirjallisuudesta silloin kun olin seitsemän, mutta luulenpa, että minulla oli jo silloin liian hyvä maku.